Ydinsodan jälkeen

Olen rahaton ja vituttaa. Kävin kaverini luona jutustelemassa niitä näitä mieltä keventääkseni ja ilta olikin ihan mukava kotiin paluumatkaa lukuunottamatta. Nousin kolmosen sporaan Karhupuiston pysäkiltä satunnaisen, tuntemattoman kännikoplan kera. Matkustan viikonloppuisin raitiovaunulla vain harvoin etenkään selvinpäin koska se on niin epämiellyttävää humalaisten kanssamatkustajien vuoksi. Näky vaunun sisäpuolelta oli tälläkin kertaa apokalyptinen. Siirryin mielikuvituksessani vuoteen 2041: öljy on loppunut maapallolta ja ihmiskunta on ajautunut ydinsotaan ristiriitojensa ja resurssipulan vuoksi. Viimeiset selviytyjät, lauma saastaisia mutantteja horjuu naamat säteilystä vääntyneinä kohti lähintä juottopistettä. Yhtä säteilyä saaneista kutsutaan ”Vääpeliksi” ja kaikki näistä kannattavat HIFKiä. Eräs hoilaa jotain käsittämätöntä stadin kingeistä ja lemusta päätellen toinen on menettänyt sulkijalihaksensa hallinnan täysin. Paskan ja kaljan haju täyttää atmosfäärin. Vittu mitä urpoja.