Värioppia

Kävin eilen kaverini kanssa baarissa. Ennen sinne lähtöä istuimme hänen kämpillään ja joimme lavallisen Virosta tuotua siideriä ja pelasimme videopeliä. Kyseinen frendi on hyvä tyyppi ja meillä on jotain yhteistäkin, nimittäin penseä elämän katsomus ja mielenlaatu. Tosin hänellä on aina rahaa koska hän on saanut perintöä ja minulla taas ei koska olen renttu. Saavuimme baarin eteen ja asetuimme jonoon. Ilmassa tuoksui pilvi. Kamuni alkoi rupatella kahdelle hieman reppanan oloiselle tyypille ja poltti puolikkaan jointin heidän kanssaan. Toinen näistä hämmentävän rauhallisista herrasmiehistä kertoi polttavansa joka päivä pilveä ja itseopiskelevansa värioppia, melkeinpä filosofian tohtori siis. Opin häneltä, että värien skaala on loputon, mutta jos mitä tahansa pääväriä sekoittaa toisiinsa samassa suhteessa lopputulos on aina harmaa. Muistelin että tämä on totta ja olen havainnut saman itsekin joskus Photoshopia käyttäessä. Ajatus harmaasta lopputuloksesta tuntui mukavalle, melko lohdulliselle ja kauniillekin. Toinen pilviveikkosista oli vetänyt värejen sekoittumisesta harmaaksi myös sen  johtopäätöksen että Jumalaa ei ole olemassa. Hyvin argumentoitu. Katsoin parhaimmaksi jättäytyä keskustelusta pois, mutta halusin kuitenkin vielä leikitellä ajatuksella harmaasta lopputuloksesta ja pääväreistä, mutta tämäkin ajatus alkoi vaivata päätäni. Värejen sekoittumisessahan on säännöt ja järjestelmällinen suunnitelma, joka viittaisi siihen, että joku tai jokin on luonut nämä säännöt insinöörimäisellä tarkkuudella. Entä jos Jumala onkin luonut väriopin? Entäpä jos Jumala onkin insinööri? Silloin oltaisiin kaikki kusessa. Päässäni suhisi ärsykkeiden ja päätelmien tulva ja lopuksi saavutin itseni kanssa yhteisymmärryksen: ”Vittu mä oon kännissä”.